Paineita koiran pentuajasta?

Netti vilisee neuvoja ja ohjeita, mitä kaikkea koiranpennulle pitää opettaa ja tehdä. Löytyy kokemusasiantuntijaa joka lähtöön ja alan ammattilaisia vaikka millä mitalla. Totta on, että ensimmäiset neljä viikkoa kannattaa käyttää hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pieni pentu tarvitsee vielä lepoa ja aikaa palautua kokemastaan. Suhteen luominen pentuun on yhtä tärkeää kuin sen tutustuttaminen arkiseen elämänpiiriin.

Internet vilisee ohjeita, neuvoja ja vinkkejä mitä pennun kanssa pitää, kannattaa ja mitä ei kannata tehdä. Tuore koiranomistaja saattaa olla melkoisessa informaation ristitulessa. Tunnollisimmat voivat ottaa jo liikaakin paineita pentuajasta. Kiihkeintä sosiaalistumiskautta on jäljellä nelisen viikkoa, kun pentu saapuu uuteen kotiin. On totta, että tämä aika kannattaa käyttää hyvin, eikä rokotuksia kannata jäädä odottamaan ennen maailmaan tutustumista. Kannattaa silti muistaa, että suhteen luominen, lepo ja palautuminen on pennulle yhtä tärkeää kuin uuteen elämänpiiriin tutustuminen. Muistakaa siis myös rentoutua ja nauttia!

 

 

 

Arki on tärkeintä

Minulla on monta koiraa, ja monta pentua on vuosien saatossa ollut. Ison koiralauman kanssa pitää tasapainoilla, jotta aika riittää kaikkeen tarvittavaan. Minulle tärkeintä pennun opetuksessa on, että arki sujuu.

 

 

Minulle tärkeintä koirieni suhteen on, että arki sujuu

 

 

Haluan, että koirani suhtautuvat luottavaisesti ihmisiin ja ihmisen käsittelyyn. Haluan, että ne osaavat rauhoittua. Haluan, että ne osaavat tehdä asioita itsekseenkin, mutta myös että ne haluavat tehdä juttuja minun kanssa. Siksi touhuan pennun kanssa, mutta en koko ajan. Sisäsiisteysasioita harjoitellaan ensi päivistä lähtien, mutta niistäkään ei oteta liikoja paineita. Fysiologisesti pentu pystyy pidättelemään pidempiä aikoja 6kk:n iässä, ja kokonaan sisäsiistiksi useimmat tulevat 10-12 kk:n iässä.

 

 

 

 

Haluan, että koirani osaavat olla yksin. Siksi yksinoloakin harjoitellaan heti. Haluan, että ne osaavat matkustaa autossa. Haluan, että koirat tulevat toimeen ainakin yhden kaverin kanssa (terriereille joskus sekin on hiukan liikaa). Haluan, että koirani voivat ulkoilla vapaana, eli luoksetulosta seuraa aina hyvää. Tässä taitaakin olla kaikkein tärkeimmät – muu on extraa. Toki meillä on harrastetaan metsästystä ja näyttelyitä ja käydään muutenkin koiratapahtumissa, mutta niihiin liittyvät asiat ovat kakkossijalla kotielämään nähden.

 

Keskity olennaiseen

Koska maailmaan mahtuu paljon asioita, joita koira tulee myöhemmin elämässään kohtaamaan, tarvitaan tilaisuuksia tutustua näihin juttuihin. Kun oikein miettii, saattaa tuntua että aika loppuu kertakaikkiaan kesken. Käytännön tasolla kuitenkin on aika pieni hetki, jonka pentu jaksaa keskittyä yhteen asiaan. Muutamia käytännön ratkaisuja esittelen seuraavaksi.

 

Pennun kanssa uusien asioiden harjoitteluun kannattaa varata oma aika. Muista kuitenkin, että muutama minuutti kerrallaan riittää.

 

Pentua sylitellään ja silitellään meillä paljon. Käsittelyharjoitukset tapahtuvat siinä sivussa – kosketellaan varpaat, korvat, kaula ja joka paikka. Nostetaan välillä pöydälle ja kosketellaan siinä. Kestoltaan tällaiset harjoitukset ovat minuutteja. Varsin tiuhaan syliin nostaminen tapahtuu myös sisäsiisteysharjoittelun ohessa. Samalla pentu oppii myös rentoutumaan sylissä.

Tässä postauksessa lisää vinkkejä käsittelyyn totuttamiseen:

https://tassutaikuri.fi/blogi/ethan-unohda-pennun-kasittelykoulutusta/

 

 

 

 

Koiran kanssa seurustellaan silloin kuin hetki on itselle sopiva. Autoillaan metsään ja mummulle. Kylälläkin käydään joskus ja jouluna. Trimmaamolla pyörähdetään tutustumassa. Tiivistetysti, tehdään niitä asioita, mitä tehtäisiin joka tapauksessa. Pentu saa olla mukana.

 

Tee niitä asioita mitä tekisit muutenkin. Pentu voi osallistua olemalla mukana.

 

Emme odottele ensimmäisiä rokotuksia kodin ulkopuolella liikkumiseen. Se on tarpeetontakin, sillä emältä saatujen vasta-aineiden antama suoja alkaa hiipua vasta n. 12 viikon iässä, jolloin rokotusohjelma aloitetaan. Tosin koirapuistoja välttelemme pennun ja nuoren koiran kanssa. Ei ainoastaan tautipaineen takia, vaan samalla minimoidaan ikävät kokemukset vieraiden koirien kanssa. Koirapuisto voi olla aika vaikeasti kontrolloitava ympäristö koirien kohtaamiseksi, joten jättäisin sen pentuaikana väliin.

 

 Lepo ja palautuminen

 

Pieni pentu tarvitsee paljon lepoa ja palautumisaikaa kokemuksistaan. Joka päivä ei tarvita siis aktiviteetteja kodin ulkopuolella. Pentu tarvitsee aikaa oppia uuden kodin tavat ja ympäröivä maailma. Pieni hetki kerrallaan riittää.

 

 

Pennun tulee saada tilaisuus tutustua elinympäristöönsä ja elämään kuuluviin asioihin jo pienenä. Pentu tarvitsee myös palautumisaikaa, eli joka päivälle ei tarvita aktiviteetteja kodin ulkopuolella.

 

 

Koira oppii koko ajan, halusit tai et. Siksi satsaan määrällisten kokemusten sijasta siihen, että uudet asiat on voittopuolisesti positiivisia. Ykkösasia on myös se, että minun kanssa kannattaa olla hyvää pataa. Itse vältän vaatimasta isoja alussa. 

 

 

 

 

Pyrin vaalimaan luottamusta niin hoitotilanteissa kuin uusissa ympäristöissäkin ja luotan siihen, että se kantaa myös haastavammissa tilanteissa. Luottavaisesti elämään ja maailmaan suhtautuva koira osaa kohdata uusia asioita rennosti myöhemminkin.

 

Tästä postauksesta löydät perustaidot, jotka jokaisen pennun olisi hyvä osata:

https://tassutaikuri.fi/blogi/10-asiaa-jotka-trimmattavan-koiran-tulisi-osata/